F*cking future

Tiedättekös. Olen pihalla kuin lumiukko. Joka ikisestä asiasta. Tässä vuoden 2015 kynnyksellä stressaa ihan joka ikinen asia. Uuden vuoden pitäisi olla jotenkin uusi alku kaikelle, tai niin haluaisin uskoa. Sitä mä odotin syksyllä, mutta kun tilanne on se, etten tiedä vieläkään yhtään mistään mitään, niin ei paljoa naurata. Ei hyvää päivää. Haluaisin painaa pausea ja pysähtyä hetkeksi. Haluaisin, ettei aika jatkaisi koko ajan matkaa. Sathanus. Pää on koko ajan sellaisessa räjähdyspisteessä, uutta tietoa ei pysty käsittelemään ja aina kun näitä asioita yrittää järjestellä, tulee itku. Tai vähintäänkin aivokuolema. Great.

Koulunkäynti nyt on tietysti yksi suurimmista ongelmista mielen syövereissä tällä hetkellä, ja sen miettiminen saa aivot lähinnä savuamaan (nimimerkillä olin tänäänkin yrittänyt pohtia pääni puhki, monia tunteja, mutta vieläkin vailla lopputulosta...), mutta sen lisäksi stressaa myös kevät harrastuksineen, kampaaja, kesätyöt, elämä, perhe ja no ylipäätään koko tulevaisuus.

Parasta tällä hetkellä on paukkuva pakkanen ja pirun kirkas ja iso kuu. Muun ajan elän oikeasti jossakin sumupilvessä. En oikein halua tehdä mitään täysillä, kun elämällä ei ole suuntaa. En pysty nauttimaan tästä kouluttomuudesta, kun mua koko ajan tulevaisuuden saralta hiillostetaan. Pitäisi varmaan puhua enemmänkin kuumotus-keväästä kuin kepeästä-keväästä. Yksi huoli lähti pois mieleltä tänään, kun pääsin läpi matikankurssista, jes, ainakaan Kela ei tule pöllimään tukiani takaisin! Päivät asun kirjaimellisesti Momondon sivuilla, jokaisen maailmankolkan lentopolitiikkaa on tutkittu, enemmän ja vähän vähemmän, mutta kuitenkin. Sanotaanko nyt vaikka niin, että pankkikortin ja minun käteni välillä on enää teoreettinen hiuskarva estämässä toimintaani. Helkkari sentään. Mikä minua tässä edes estää. Matkatilillä on rahat ja huoh. Vissiin sitten vanhempien sana.

Puhuakseni sitten noista muista ärsytyksistä. Tekisi mieli vetää kampaajalla taas lyhytlyhytlyhyt, mutta toisaalta, sain juuri laineraudan ja tykkään näistä hiuksista laitettuina. Ne kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Tällä tukalla miellytän itseni lisäksi muita, mutta sillä lyhyellä miellytän vain ja ainoastaan itseäni. Enkä sitten ketään muuta. Ja kiva se olisi mennä sitten kouluunkin sellasella liimaletillä, että näytän ihan pojalta. Nämä ensimmäisen maailman ongelmat.

Mun piti myöskin aloittaa jonkun kielen lukeminen nyt keväällä, mutta eikö joka ikinen kurssi, jonka työväenopistolta tms. löytänyt, sellainen itseäni kiinnostava, ollut joku helkkarin jatkokurssi syksyltä. Kukaan ei siis ymmärrä, että joku voisi haluta tehdä muutoksen myös Tammikuussa? Pitää vissiin sitten itse ottaa kirja käteen ja opiskella.

Kesätöitäkin pitäisi vissiin alkaa hakea. CV:ni on päin peppua, kun tässä vuodessa on ehditty valmistua, päästä töihin, erota koulusta, mennä kouluun, muuttaa ulkonäköä jne. Enkä saa mistään ladattua sellaista toimivaa MP Navigator ohjelmaan, kun nykyään joka ikinen todistuskappale pitää pistää jo netissä liitteeksi työnhakuun, saatana. Lisäksi postin työnhaku vittuilee mulle ihan urakalla, enkä pääse oikeista tunnuksista huolimatta kirjautumaan sisään. Kuka ääliö tekee tollaisen työnhakujärjestelmän....

No mutta joo. Nää on taas näitä päiviä, viikon päästä sitten ehkä parempia. Huhhuijakkaa. Nyt Helin kanssa kauppaan!:)