Bobobooolia

Hyvää perjantai-iltaa.

Olen uhkapelannut jackpottia ja kenoa, odotan tällä hetkellä viidesosaa 32 miljoonan potista, kenosta riittää ensihätään se 200 euroa. Tunsin itseni aika meedioksi, kun sanoin eilen töissä yhdelle vakikenopelaajalle, että kyllä näillä kupongeilla tänään voittaa. Oli sellainen kutina. Vähän se kattoi mua sillain, että älä tyttö lupaile tollasia. Ja tänään se tulee tarkistaan niitä eilisiä kuponkejaan, ja molemmissa 10 euron voitto euron panoksella.

Töissä on mennyt pitkälti sitä samaa vanhaa rataa. Välillä kyllä tulee fiilis, että kun vaan voisin ottaa lopputilin, mutta sitten taas toisaalta seuraavassa hetkessä joku asiakas tulee ja sanoo jotain mukavaa, niin ei sitten enää teekkään niin mieli lähteä. Oon ottanut jälleen jokasyksyiset puuhat osaksi elämää; kutomisen ja kynttilät. Ostin Ikeasta uuden lampunvarjostimen pienempään pöytälamppuuni, ja nyt lähinnä odotan, koska isä saa aikaiseksi mennä ostamaan mulle toisen samanlaisen lampunvarjostimen isompaan jalkalamppuuni. (Itse en halunnut sitä ostaa säästösyistä)

Mulla on ensimmäinen vapaaviikonloppu hetkeen! Tuntuu jotenkin käsittämättömän oudolta. Huomenna on Evan synttäribileet. En vielä tiedä olenko henkisesti valmis jatkamaan juhlista baariin, ja vastaanottamaan sitä krapulatilaa, joka minua sitten sunnuntaina todennäköisesti odottaa :D Jotenkin on nyt sellainen fiilis, että voisin sitä boolia kittailla enemmänkin, ihan vaan huvin vuoks. Korkata pullo ja vähän maistella. Mami en ole alkoholisti.

Oon alkanut pikkuhiljaa näin joulukuun kynnyksellä (hyvä kun ei olla vielä edes puolivälissä marraskuuta) pohtimaan kolmatta syksyä putkeen (seriously...), että mihin kouluun sitä tällä kertaa yrittäisi päästä. Elämäm kolu hyvä vaihtoehto. No ei. Mulle on vaan jotenkin tullut niin sellainen Tampere-olo. Once again. Ei mua ihan oikeasti haittaa asua jossain muualla, mutta kun täällä on kaikki niin helppoa. En jaksa edes avata noita koulutussivuja, kun vaihtoehtoja on niin paljon, mitään järjestystä ei ole vieläkään, motivaatio nolla jne. Ehkä sitten keväällä. Neste forever.

Okei nyt alkaa jutut mennä siihen suuntaan, että Mamilta tulee kohta joku rappiopuhelu, että Hanna hanki elämä ja ala opiskella. Sen välttääkseni kerron nyt meneväni lukemaan maantiedettä kynttilänvaloon, ihan vaan koska se kiinnostaa. Ainoa varmaan mikä kiinnostaa.

Viikonloput!<3